Ortiz siirtyi CBS:n "Special Events:n" johtoon helmikuussa 2000 jätettyään Evening News:in ei-juutalaiselle Jim Murphylle. Jos katsot mieluimmin CBS This Morning News:iä, sen vastaava tuottaja on Al Berman (Myös ilman esinahkaa. käänt.huom.), tai pidät parempana CNN:n uutisia, joiden pomona on Rick Kaplan, myöskin niitä.

(Suomen erityispiirre on uutistoimitusten ja varsinkin ns. riippumattomien tuotantoyhtiöiden yhteiskunnallisen ohjelmatuotannon tiukka kontrolli vanhojen stalinistien ja näiden myötäilijöiden toimesta. Tämä poliittinen ketju on toteuttanut myös useita näkyviä media-operaatioita, joiden teho perustuu "puolueettomana porvarina" esiintymiseen, -ja virallisen poliittisen oikeiston "vastustajilleen" antamaan täydelliseen työrauhaan. käänt.huom.)

Painettu media

Ne ajat, jolloin useimmissa kaupungeissa oli keskenään kilpailevia ja itsenäisesti omistettuja sanomalehtiä, joilla oli kiinteä suhde paikallisiin yhteisöihin, ovat peruuttamattomasti menneet. Useimmat riippumattomat sanomalehdet on nitistetty 1970-luvun puoleenväliin mennessä. Tänään useimmat "paikalliset" lehdet omistaa pieni joukko suuria yhtiöitä, jotka toimivat tuhansien mailien päässä lehtien levikkialueilta. Suurien lehtitalojen ja -ketjujen ulkopuolella on ehkä 20% näistä 1600:sta sanomalehdestä. (Suomessa Sanoma OY ja Alma-Media ovat samassa roolissa maakuntalehtien valtaajina. Sanomaa kontrolloi Erkon suku ja Alma-Median jäljet johtavat ruotsalaisiin Bonnierseihin, jotka tulee pitää mielessä po. tarkastelussa. käänt.huom.)

Vain 104:llä sanomalehdellä USA:ssa on yli 100 000:n levikki, ja vain kourallisella on voimavaroja omaan uutishankintaan varsinaisen levikkialueensa ulkopuolella, ja loppujen on hankittava kaikki kansalliset ja kansainväliset uutisensa näiltä harvoilta. Vain 47:ssä kaupungissa on useampi kuin yksi päivittäinen sanomalehti, ja kilpailu niidenkin välillä on tavallisesti nimellistä, kuten saman omistaja-tahon julkaisemien aamu- ja iltapäivälehtien välillä. Esimerkkejä tälläisestä ovat: Huntsville / Alabama -- News aamulla ja Times iltapäivällä; Mobile /Alabama -- Register ja Press; Springfield / Massachusset -- Union ja News, ja sunnuntaisin Republican; Syracuse / New York -- Post-Standard ja Herald-Journal. Kaiken tämän omistavat juutalaiset Newhousen veljekset omistamansa Advance Publicationsin kautta.

Newhousen media-imperiumi edustaa esimerkkiä kilpailun puuttumisesta USA:n päivittäin ilmestyvässä sanomalehdistössä. Se havainnollistaa myös kyseisen kansanryhmän kyltymätöntä ruokahalua kaikkea mielipidekontrollin välineiksi sopivaa kohtaan, joilla he voivat vahvistaa otettaan kansakunnan tajunnasta. Newhouset omistavat 26 päivittäistä sanomalehteä, mukana useita merkittäviä, kuten Clevelandissa ilmestyvä Plain Dealer, Newarkin Star-Ledger ja New Orleansin Times-Picayune.

Newhouse Broadcasting käsittää 12 TV-asemaa ja 87 kaapeli-TV:tä, joihin sisältyy eräitä maan laajimmista kaapeliverkoista. Sunnuntailiite Paraden painos on enemmän kuin 22 miljoonaa kappaletta viikossa, ja Newhouset omistavat myös joitakin parista tusinasta suurimmasta aikauslehdestä: New Yorker, Vogue, Mademoiselle, Glamour, Vanity Fair, Bride´s, Gentleman´s Quarterly, Self, House & Garden, ja muut lehdet jotka omistaa kokonaan Conde Nast group.

Tämän vierasheimoisen media-imperiumin perusti Samuel Newhouse, maahanmuuttaja Venäjältä. Kun hän kuoli v.1979 84:n ikäisenä, hän testamenttasi 1,3 miljardin $:n media-omistuksensa kahdelle pojalleen, Samuelille ja Donaldille. Myöhempien hankintojen jälkeen tämän omaisuuden, Advance Publicationsin, nykyinen arvo on kasvanut yli 8 miljardiin $:iin.

Se että Newhousen perhe on pystynyt kahmimaan niinkin paljon sanomalehtiä, johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että lehdet eivät ole kannattavia pelkkien tilaajilta tulevien maksujen avulla, vaan mainostajat muodostavat ratkaisevan tulolähteen. Heiltä, eikä lukijoilta, tulevat ne rahat joilla toimittajien palkat ja omistajan voitot katetaan.

Jos suuret mainostajat jossakin kaupungissa päättävät suosia yhtä lehteä toisen sijasta, tämä tulee menestymään ja kilpailija kuolemaan. 1900-luvun alusta alkaen, kun juutalaisten taloudellinen valta USA:ssa alkoi olla dominoiva taloudellinen voima, lukuisat sanomalehdet alkoivat luisua juutalaisten käsiin. Juutalaisten kauppahuoneiden valikoivan mainostamisen seurauksena kilpailevat ei-juutalaiset sanomalehdet taantuivat ja hävisivät.

Nekin lehdet, jotka kaikesta huolimatta pysyivät ei-juutalaisessa omistuksessa, tulivat niin riippuvaisiksi juutalaisten mainostajien rahoista, että niiden uutisointi alkoi noudattaa tismalleen juutalaisten suosimia näkemyksiä.

Kolme juutalaista sanomalehteä

New York Times, jonka levikki syyskuussa 1998 oli 1 067 000 kappaletta, on kansakunnan epävirallinen sosiaalinen, muoti, huvitus, politiikka ja kulttuuri opas. Se kertoo amerikkalaisille, mikä kirja pitää lukea tai mikä elokuva kannattaa katsoa, mitkä mielipiteet ovat muodikkaita juuri tällä hetkellä, ja ketkä poliitikot, tiedemiehet, henkiset johtajat, taiteilijat tai liikemiehet ovat tulevaisuuden vaikuttajia. Monia vuosikymmeniä perustamisensa jälkeen New York Times pysyi aidosti amerikkalaisena vaikuttajana, mutta se oli 1800-luvulla. Tänään on toisin.

New York Timesin perustivat v.1851 kaksi ei-juutalaista, Henry J. Raymond ja George Jones. Heidän kuolemansa jälkeen sen osti Jonesin kuolinpesältä varakas juutalainen kustantaja Adolph Ochs. Hänen pojan-pojan-pojanpoikansa, Arthur Sulzberger Jr. on lehden tämänhetkinen kustantaja ja New York Times Co:n puheenjohtaja. Päätoimittaja on Joseph Lelyveld, jonka isä on rabbi.

Sulzbergerin perhe omistaa myös New York Times Co:n kautta 33 muuta sanomalehteä, mukaanluettuna Boston Globen, joka ostettiin 1993 1,1 miljardilla $:lla, ja kaksitoista aikakausilehteä, joiden joukossa McCall´s ja Family Circle, joiden levikki on kummallakin yli 5 miljoona kappaletta, seitsemän radio- ja TV-asemaa, kaapeli-TV:n, ja kolme kirjankustantajaa. New York Times News Service välittää artikkeleita ja kuvia 506:lle muulle lehdelle tai uutistoimistolle.

Samanlainen kansallinen merkitys on Washington Postilla, joka käyttäen "vuotoja" Washingtonin hallituspiireistä omaa sisäpiirin kanavan uutisarvoisiin tietoihin. Postin alkuperä on myöskin ei-juutalainen. Se perustettiin v.1877 Stilson Hutchinsin toimesta, ja myytiin v.1905 John R. McLeanille, ja myöhemmin lehden peri Edward B. McLean. Kesäkuussa 1933, suuren talouslaman oloissa, lehti ajautui konkurssiin. Pakkohuutokaupassa lehti joutui Eugene Meyerille, finanssimiehelle, joka tunnetaan USA:n ensimmäisen maailmansodan aikaisen "teollisuus-tsaarin" Bernhard Baruchin liikekumppanina. (Pahalta näyttää. Talouslamat ovatkin saalistus tilaisuuksia niille, jotka voivat pankkiirin ominaisuudessa kirjoittaa itselleen "rahaa" reaalitaloudessa toimivien ollessa pennittömiä. Näin omaisuusmassat siirtyvät vastikkeetta rahoitus-sektorin haltuun. Sotataloudella rikastuminen viittaa suhteiden käyttämiseen, ja amerikkalaisten veronmaksajien ryöstämiseen ylihinnoitelluilla valtion hankinnoilla. Juuri näin antisemiitit väittävät juutalaisten tekevän, ja siitä vihat. käänt.huom.)

Washington Postia pyörittää nykyisin Katherine Meyer Graham, Eugene Meyerin tytär. Hän on tärkein osakkeenomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Washington Post Co:ssa. Vuonna 1979 hän palkkasi poikansa Donaldin lehden julkaisijaksi. Hänellä on nyt sekä puheenjohtajan että pääjohtajan asemat yhtiössä. Lehden levikki on 810 000 kappaletta, ja sunnuntaipainoksen 1,1 miljoonaa.

Washington Post Co. omistaa suuren määrän muiden medioiden osakkeita . Sanomalehtien, kuten Gazette Newspapers, jolla on mm. 11 sotilas-alan julkaisua, TV-kanavien, kuten WDIV Detroitissa, KPRC Houstonissa, Orlandossa, KSAT San Antoniossa, WJXT Jacksonvillessä, ja aikakausilehtien, joista tunnetuin maan kakkoslehti Newsweek. Washington Postin erilaiset TV-yhtiöt saavuttavat ohjelmillaan noin 7 miljoona kotitaloutta, ja sen kaapeli-TV palvelu, Cable One, omaa 635 000 tilaajaa.

Yhdessä New York Timesin kanssa Post julkaisee International Herald Tribunea, joka on laajimmin levinnyt englanninkielinen päivittäin ilmestyvä lehti maailmassa.

Wall Street Journal, joka myy 1,8 miljoonaa irtonumeroa jokaisena viikonpäivänä, on USA:n laajalevikkisin päivittäin ilmestyvä sanomalehti. Sen omistaa Dow Jones & Company Inc., new-yorkilainen yhtiö, joka julkaisee myös 24 muuta päivittäistä sanomalehteä ja viikottaista talous-tabloidia Barron´sia, muiden asioiden ohessa. Puheenjohtaja ja pääjohtaja Dow Jonesissa on Peter R. Kann, joka on juutalainen, kuinkas sattuikaan. Kann on myös Wall Street Journalin puheenjohtaja ja kustantaja.

Useimmat muista New Yorkin suurista sanomalehdistä eivät ole sen paremmissa käsissä, kuin New York Times tai Wall Street Journal. Tammikuussa 1993 New York Daily News myytiin juutalaisen mediamogulin Robert Maxwellin -syntyjään Ludvik Hoch- jäämistöstä juutalaiselle kiinteistö-jalostajalle Mortimer B. Zukkermanille. Village Voice on Leonard Sternin henkilökohtaista omaisuutta. Stern on tehnyt miljardinsa Hartz Mountain lemmikkieläin-ruoalla. New York Postin omistaa Peter Cherninin News Corporation, joka mainittiinkin jo aiemmin.

Aikakausilehdet

Time, jonka viikottainen levikki on 4,1 miljoonaa kappaletta, julkaistaan in toimesta, mikä on v.1989 Time Inc:stä ja Warner Communicationsista muodostettu mediakonglomeraatti. Yhtiön johtajahan oli Gerald Levine, kuten jo kerroimme.

Newsweekin julkaisija on Washington Post Company, jota johtaa Katherine Meyer Graham. Lehden viikottainen levikki on 3,2 miljoonaa kappaletta.

U.S. News & World Reportin, 2,3 miljoonaa myytyä lehteä viikossa, omistaja ja kustantaja on Mortimer B. Zukkerman, joka on myös ottanut päätoimittajan aseman itselleen. Zukkerman omistaa myös Atlantic Monthlyn ja maan kuudenneksi suurimman lehden, New Yorkissa ilmestyvän Daily Newsin.

Meidän vastuumme

Meidän ei kuitenkaan tule vaieta tästä kaikille meille tärkeästä -ja kohtalokkaasta- asiasta. Vierasheimoinen kontrolli meidän mediassamme on yksinkertaisesti liian vaarallinen asia siedettäväksi. Mikään tunnettu uhka, kulkutauti, nälänhätä, talouslama tai ydinsotakaan ei voi uhata kansamme tulevaisuutta yhtään sen pahemmin. (Jostain syystä juutalaisia syytettiin keskiajalla mm. ruton levittämisestä, Neuvostoliiton keinotekoista nälänhätää kommunismia vastustaneiden talonpoikien tuhoamiseen käyttäneistä komissaareista tietty osa oli juutalaisia, talouslamasta hyötyivät muutkin juutalaiset pankkiirit kuin Meyer, ja ydinpommin meille kehitti eräs Einstein. Juutalaiset osaavat tosiaan olla aina väärään aikaan väärässä paikassa? käänt.huom.)

Juutalaisella media-vallalla täytyy olla luonnollisesti vaikutusta USA:n ulkopolitiikkaan, ja esimerkkejähän löytyy. USA:n Lähi-Idän politiikkaa on arvosteltu enemmän Israelin kuin omien intressien huomioonottamisesta, mikä voikin olla po. media-manipuloinnin tulosta. Ilman media-juutalaisia ei ehkä olisi ollut Persian lahden sotaa. NATO ei ehkä olisi lähtenyt pommittamaan Serbiaa ilman median suorittamaa yleisen mielipiteen muokkaamista hyväksymään Serbian rankaisemisen, eikä Irakin saarron jatkamisella olisi ehkä yleisön tukea ilman em. mediavaikuttajia.

Kontrolloimalla mediaa juutalaiset siis muokkaavat USA:n poliittista järjestelmää mieleisekseen. Tämä kontrolli ulottuu jopa hallituksen toimenpiteisiin, mutta sitäkin vaarallisempaa on miljoonien pahaa aavistamattomien TV:n katsojien mieleen vaikuttaminen näiden sitä itse tietämättä. Median ote lapsiin ja kasvaviin nuoriin on myös sietämätön vaara elämäntavallemme, sillä näiden vieraiden virtuaalinen vaikutus kehittyvään tajuntaan on merkittävämpi kuin vanhempien, koulun tai ympäristön, -ja nämä vaikuttajat ovat jo todistaneet häikäilemättömyytensä ja raadollisuutensa.

Juutalaisten kontrolloima viihde-media on ottanut tehtäväkseen maanitella koko nuoremman sukupolven ajattelemaan, että homoseksualismi on täysin normaali ja salonkikelpoinen tapa elää, että ei ole mitään väärää jos valkoinen nainen parittelee mustan miehen kanssa, tai että valkoinen mies nai aasialaisen naisen, että kaikki rodut ovat samanlaisia luonteiltaan ja kyvyiltään (Tähän eivät juutalaiset ikinä tule uskomaan. käänt.huom.), poikkeuksena itsesyyttelyn ja itseinhon herättäminen valkoisissa, koska he ovat joskus sortaneet muita rotuja. Kaikki pyrkimykset eurooppalaisten rodulliseksi sälymiseksi ovat siis tuomittavia, mutta muuten rodut ovat tasa-arvoisia, jne..

Meidän on vastustettava tätä yhä laajemmalle ulottuvaa myrkyn levittämistä kansamme keskuuteen, ja meidän täytyy murtaa se valtarakenne, joka myrkyttää meitä mediasaasteellaan. (Tulipa mieleen, että samaan johtavaan mediatrendiin, kuin kirjoittajien mainitsemat ilmiöt, näyttää kuuluvan myös huumemyönteisen asenteen levittäminen, ja afroamerikkalaisen suurkaupunki-ryysyköyhälistön musiikkimaun asettaminen koko globaalin nuorisokulttuurin makutuomariksi. Media-myrkky ei ole ainoa myrkky, jota ne levittävät. käänt.huom.) Emme voi suvaita täläisen media-vallan olevan minkään vähemmistön hallussa, koska millä tahansa vähemmistöllä voi olla kansan enemmistön eduista poikkeavia intressejä, ja siis suuri kiusaus käyttää mediaa omaksi hyväkseen. (Pelkästään kilpailun puuttuminen näin yhteiskunnallisesti tärkeältä sektorilta on vakava riski, vaikkei vähemmistövaltaa olisikaan. käänt.huom.)

Palataksemme juutalaisiin, heillä on 3000 vuoden historia joutumisesta ristiriitoihin enemmistökansallisuuksien kanssa, muinaisesta Egyptistä aina nykyiseen Venäjään. Edelläkuvatun kaltaisen vallan hallussapito on melko tavalla kohtalon härnäämistä, ja se voi sattua omaan nilkkaan, kuten joskus lienee käynytkin. Hyvin monet valkoiset amerikkalaiset ovatkin lopen kyllästyneitä rotunsa syyllistämiseen ja itsevihan lietsomiseen valkoisen nuorison keskuuteen. Mitä tapahtuu silloin, kun he saavat tietää, että hyökkäys heidän olemassaoloaan vastaan on lähtöisin juutalaisten kontrolloimasta mediasta, ja on mediavaikuttajien täysin tietoista toimintaa??

Juutalaisen media-kontrollin toimintaa tulee väistämättä paljastumaan yleisölle koko karmeudessaan, ja silloin velvollisuutemme on tehdä kaikki mikä on välttämätöntä tämän meille vihamielisen vallan murtamiseksi. Tämän vihamielisen mahdin vastustaminen on meille elämän ja kuoleman kysymys, ja taistelu jonka häviäminen merkitsee kulttuurimme, rotumme ja elämäntapamme lopullista katoamista, tulevien sukupolvien sielujen typistymistä viihdemonopolien säätämään kuluttajan ja vastaanottajan passiiviseen alennustilaan.

(Niiden valmistelemassa tulevaisuudessa ei ole tilaa kansallisille kulttuurieroille, erilaisille identiteeteille jotka kumpuavat kansojen historiallisista juurista, yksilön vapaudelle valita ajatustapansa, sosiaaliselle "säätykierrolle" joka asettaa jokaisen siihen asemaan mihin hänen kykynsä riittävät, eikä valkoiselle rodulle. käänt.huom.)

Jos me emme tuhoa tätä valtarakennetta, se tuhoaa meidän rotumme. Aloittakaamme siis heti.

© 2000 National Vanguard Books · Box 330 · Hillsboro · WV 24946 · USA

• Who Rules America
• Main Page
• National Vanguard Magazine

Kommentteja:

Moni lukija ajattelee, että onko tässä taas joku niistä kauheista salaliittoteorioista. Mieleemme onkin istutettu "salaliittoteorian" eli konspiraatioteorian nimike, jonka alle meidät on opetettu sijoittamaan kaikki ne väitteet, jotka herättävät mielessämme levottomuutta. Natiol Vanguardin työryhmä olikin jo edellä osoittanut, ketkä omistavat Hollywoodin, josta käsin meidät on opetettu olemaan vastaanottavainen po. yleispätevälle epäuskottavuuden leimalle.

Ennenkuin pohdimme, onko piilovaikutus totta, kerromme teille erään yksittäistapauksen v.2001 Suomesta: Yksinhuoltaja-äidillä on tytär. Tämän ollessa noin 13 vuotta, hän näkee TV:stä Benetton-mainoksen, jossa aivan vaalealla (alastomalla) nuorella naisella on sylissään pikimusta vauva. Tytär sanoo äidilleen: "Minä haluan tuollaisen." Äiti, vaikka liikkuu kultturellahtavissa vasemmistoliberaali-piireissä (tietty), ei ole kovin tyytyväinen, vaan yrittää puhua järkeä. Äidin mukaan tytär on "aivan vaalea, kuin posliininukke". Jarruttelua kestää kunnes tytär lähenee 15. ikävuottaan. Eräänä päivänä tytär sanoo äidilleen ruokapöydässä: "Nyt se on tehty." Oliko kyseessä yksilön vapaasta tahdosta tekemä päätös, vai häneen piilovaikutettu pakkoliike?

Kyseinen (alaikäinen) tyttö oli löytänyt jostakin (se ei ole Helsingissä vaikeaa!) avuliaan mustaihoisen, joka oli siis astunut tämän löytämänsä valkoihoisen naaraan, mikä onkin hänen täällä oleskelunsa eräs tarkoitus. Pian tyttö oli huomannut, että hänen elämänsä ensimmäinen mies on "idiootti" (ne usein ovatkin), ja antoi tälle kenkää, löytäen numero kakkosen, värissä pysyen. Nyt syntyi ristiriita. Numero 2 sai tietää tytön olevan raskaana, ja kuvittelee, että hänellä on jotain oikeuksia syntymättömän lapsen suhteen. Kakkonenkin osoittautui "idiootiksi", ja nyt tytön perässä juoksee kaksi isä-kanditaattia, jotka aikovat käydä kiivaan oikeustaistelun siitä, tuleeko syntymättömästä lapsesta, jonka siis synnyttää heidän astumansa lapsi, hindu vai muslimi. Ns. ihmisoikeusjuristit tietty tarjoavat näille "huippuosaajille" kaiken lainopillisen avun, aina avuliaan veronmaksajan piikkiin.

Koska elämme Tarja Halosen tasavallassa, kyseiset siittäjät eivät ole syytteessä alaikäiseen sekaantumisesta, vaan "vaativat oikeuksiaan", kuten sanonta kuuluu. Tämä tarina on tosi.

Jos tarkastelemme median ja viihteen välittämiä signaaleja, löydämme heti muitakin em. kaltaiseen käyttäytymiseen johdattelevia viestejä ja piiloviestejä, kuin Benettonin mainokset. Jos oletamme olevan olemassa määrätietoisen piilovaikutus-operaation, joka pyrkii levittämään po. käyttäytymistä, operaatiolla täytyy olla toimeenpanija, mutta eihän se ole mahdollista! Kenellä nyt olisi valta päättää ja säätää viihteen trendeistä, uutisten painotuksista ja uutisfilmien kuvakulmista? National Vanguard esitteli juuri meille sellaisen tahon.

Let´s make Milkchocolate!

Joitakin lukijoita saattaa ahdistaa se, että käsittelemme tässä yhteydessä myös median kautta tapahtuvaa nuorten tyttöjen johdattelemista "geenimanipuloituihin" raskauksiin, mutta se on oleellinen osa po. eurooppalaisen väestön tuhoamista. Eurooppalaisperäiset valkoihoiset, joita on maailman väestöstä noin 8%, ovat pieni mutta kulttuurin kehityksen kannalta lukumääräänsä nähden merkittävä vähemmistö, jonka häviäminen sekoittumalla olisi onnettomuus. Asiaan liittyy sekin, että me itse olemme valkoisia, ja mitä tehdään meidän rodullemme, se tehdään meille. Tämän jatkuva massiivinen mediarummutus haluaa meiltä kätkeä.

Jos yksilö antaa jonkin poliittisen tai muun propagandan vaikuttaa itseensä, ja heittäytyy siis johdettavaksi hölmöksi, hän voi vielä toipua ja tulla järkiinsä. Ei tarvitse muuta kuin repiä puolueen jäsenkirja, siivota kirjahylly, ja siinä se on. Geenimanipuloidun, "reilun kaupan" tenavan, hankkinut on ikuisesti monikulttuuri-aivopesun otteessa. Hän pysyy kuolemaansa asti Tarja Halosen äänestäjänä, eikä hänen persoonallisuutensa pysy koossa jos hän myöntää edes itselleen tulleensa karkeasti ja julmasti huijatuksi.

Itä-Helsingin katukuvassa onkin havaittavissa käkkärätukkaisia lapsia vaunuissa työntelevien (hyvinkin) nuorten äitien (joita siellä on enemmistö), olevan usein ketjupolttajia, tai kasvot psyykelääkkeiden vaikutuksessa turvoksissa. Hieno tulevaisuus monikulttuuri-uskovaiselle?

Suomalaiset virkamiehet ovat julkisuudessa (Helsingin Sanomat) kertoneet, että ulkoeurooppalaisten "maahanmuuttajien" tuontitavoite on 2 000 000 - 6 000 000, jonka ihmismäärän vastaanottamiseen kehoitetaan maakuntia valmistautumaan. Koska näin suuria joukkoja irtainta väkeä ei löydy juuri muualta kuin Etelä-Aasiasta ja Afrikasta -yksin Nigeriassa on 80 miljoonaa asukasta- olemme siis saaneet tietoomme suunnitelman Suomen koko väestön vaihtamisesta negroideihin.